Aurinko

Tässä on taas pari päivää menny, ja ajattelin tehä vähän pientä päivitystä. Tässä olisi Skotlanti aikaa jäljellä melko tarkalleen kuukausi. Aika on menny tosi nopeaan ja täytyy nyt kyllä ihmetellä, että mites se nyt on noin oikein nopeaan kulkenut. Ja juuri kun alkoi tutustua oikein kunnolla ihmisiin. Murrrr. No, onhan tässä vielä tota aikaa jonkin verran lähellä.

Tänään vietän palautumis-/nukkumispäivää ja huomenna olisi tarkoitus mennä vikoille tunneille pariin viikkoon. Täällä nimittäin kaksi seuraavaa viikkoa ovat pääsiäislomaviikkoja (korjaan; siis kevätloma). Että näin. Kaksi viikkoa lomaa ja sit kahdeksi viikoksi kouluun ja sen jälkeen jo melkeinpä kotiin. Ja kaverit tulee käymään. <3 Ootan sitä! Kiva olis välillä päästä puhumaan suomea kasvotusten ihmisen kaa. Skype auttaa vieroitusoireisiin, mutta ei poista ongelmaa. Ja haluun päästä koettamaan kääntää kaverien päät Glasgow'n suhteen. Edinburgh on ehkä tietyssä suhteessa tätä kaupunkia nätimpi, mutta täältäkin löytyy paljon kaunista katsottavaa, jos antaa sille mahdollisuuden (H, tää on erityisesti siulle ;D). Erityisesti, jos sää suosii.

Ja mistä siirrytäänkin aiheeseen: jos Suomessa on kauheen kylmä, ku tuun takas, ni mie en ala. Täällä on ollu nyt viimeiset 5 päivää aurinkoa ja lämmintä (sen yli 20 astetta). Aivan ihanaa. <3 Nytkin aurinko paistaa ulkona. Vaikka ajattelin tekeväni raporttia tänään, niin ehkäpä suuntaankin puistoon makaamaan nurmikolle ja lukemaan. Ja jos jaksaa, ni voisi ajatuksia paperille kirjoittaa ja sit illasta kirjoittaa ne vaan suoraan koneelle. Kuulostaa suunnitelmalta.

On ollut jännä huomata ihmisten vaatetuksen muuttuneen radikaalisti parissa päivässä. Ennen auringon paistetta näki melkein toppavaatteita, ja sään lämmettyä vastaan tullaan sandaaleissa ja kevyissä kesävaatteissa. Ja onhan tuolla tullut vastaan miehiä ilman paitaa ;) en valita :D Sitten kävin lukemassa iltalehden sivuilta, että Suomeen povataan loppuviikoksi lumimyrskyä. Hetken aikaa katsoin uutista ajatuksella "voi raukkoja". Sitten vain toivoin, ettei täällä sää kylmenisi ainakaan kauheasti. Loppuviikoksi tosin on kuulema luvattu tännekin hiukan viileämpää säätä.

Tässä voisi alkaa pohtia sitä, mitä tulee tekemään loman aikana. Hmmm....en tiiä. Ajatuksia on pyörinyt Lontoosta, Manchesterista, Liverpoolista, Aberdeenista, Dundeesta ja monesta muusta paikasta. Aika näyttää, että mitä sitä keksii ja ehtii...ja jaksaa.

Mutta, taidanpa lähteä ulos ja puistoon nauttimaan auringosta ja lämmöstä, kun siihen on kerran mahdollisuutta! Jäätelöökin tekis hiukan mieli, mutta täällä valikoima ei aivan pääse samalle tasolle Suomen kanssa, että pitää ehkä keksii jotain muuta.

Ja loppuun on vielä lisättävä Aikakoneen "Keltainen". Täällä ilma on kyllä ku Suomessa toukokuussa...Tämän laulun myötä toivon, että se kevät alkaisi pikku hiljaa tulla myös sinne Suomeen!

Vettä!

oonko koskaan muistanu mainostaa, että pidän vedestä?

Niin kuin järvistä, joista, koskista, vesiputouksista jne. Mikäli asiassa nyt oli vielä jotain epäselvyyttä, ni nyt se on varmistettu. VESI ON MIUN ELEMENTTI. Siksi tykkäsin myös tän viikonlopun reissuista. Sekä lauantaina että sunnuntaina. Ajanko itseni loppuun? Kyllä. Kadunko sitä? Todennäköisesti vain huomisaamuna, kun pitäisi nousta ylös, mutta ei muuten. Koko viikossahan ei muuten ollut mitään ihmeellistä kuin se, että edellisistä reissuista palautumiseen meni ensimmäiset kolme päivää...

Portpatrick

Mutta siis...tämä viikonloppu. Lauantaina suunnattiin siis Portpatrickiin, joka sijaitsee aivan lounaisessa (?) Skotlannissa, ei kovinkaan kaukana Skotlannin ja Englannin rajasta. Matka oli pitkä, joten taukoa oli pidettävä. Pysähdyttiin eräällä rannalla (jonka nimeä en muista). Mikäli sää ei olisi ollut vielä sumuinen, olisimme nähneet erään saaren, joka on täsmälleen puolivälissä Skotlantia ja Pohjois-Irlantia (tarkalleen ottaen Belfastia). Sitä ei kuitenkaan näkynyt. Meri oli kyllä kaunis ja ilmakin suosi. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Portpatrickiin päästyämme kierreltiin kaupungilla ja yhdessä linnassa (yllätys sinällään). Joskus aikaisemmin sanoin, että Skotlannissa olisi n. 90 linnaa...UNOHTAKAA SE! Tänään kuulin, että todellinen määrä on jotain 370-380. Ja linnojahan maassa on kaikkiaan ollu pari tuhatta. Että näin. Portpatrickissa oli aivan upeat maisemat ja vesi oli kauniin sinistä. Kiipeiltiin myös portailla (mistä jalka ei tykänny), meinasin liukastua mutaan (edelleenkään jalka ei tykänny) ja makoiltiin nurmikolla ottamassa aurinkoa. Ah <3 se se oli elämää. Väsytti vaan ihan kamalasti jostain syystä ku pääs lopulta kotiin. Ja täällä odotti ikkuna episodi, joka päättyi siihen, että kämppis oli yöllä tullessaan sulkenut ikkunan. Ei tarvinnut siis pelätä pikkulintuja aamutuimaan.

Tänä päivänä suunnattiin Obaniin. Toinen pitkä matka istuttavaksi linkassa. Maisemissa ei tosin ollu valittamista, ja voinkin sanoa olevani täysin ihastunut Skotlannin luontoon. Uskomattoman kaunista. Ja matkalla nähtiin myös useampiki Loch (siis järvi) ja ne on tosi nättejä. Että jos miulle pitää keksii ajanvietettä, ni viekää jonkin joen, kosken tai vesiputouksen luo, ni pärjään kyllä. Obanissa tuli käytyä meriravintolassa (<- noinko sitä suomeks kutsuttiin?!) ja oli hyvää ja tuoretta ruokaa. Ja ruoan päälle tuli sitten naurua, kun laiturilla törmättiin tyyppiin, joka päätti hypätä mereen NAKUNA. Kamera ei ollut ulottuvilla, enkä enää siinä vaiheessa kehdannut sitä esiin kaivella, ku tyyppi nousee korkeat tikkaat laiturille ja koettaa pelastaa, mitä pelastettavissa on. Nauraa sai kyllä aika paljon. :DD

Ja kuinka ollakaan, kierros jatkui LINNAAN. Ja siellä katseltiin paikkoja. Itse katselin kaiholla, kun paikallisia oli UIMASSA meressä. Itsekin olisin voinut kokeilla, jos olisi ollut vaihtovaatteita ja vähän vähemmän yleisöä. Joku toinen kerta ehkä. Erikseen täytyy vielä mainita SÄÄ! Aivan uskomattoman ihana! Aurinko paistoi, ei tuullut oikeastaan yhtään ja oli lämmintä. Yli puolet päivästä vietinkin sitten hihattomassa paidassa. Iltapäivällä (klo 17) lämpötila ulkona oli +17, joten päivällä oli tosiaan aika lämmintä.

Ja sitten muihin aiheisiin. Taruja kuultiin taas. Skotlannissa on kuulema Nessien lisäksi ainakin yksi merihirviö. Ja Nessie on kuulema siihen verrattuna kiltti tapaus. Tämä hirviö tykkää syödä ihmisiä. On kuulema niin monta ihmistä kadonnu vuosien aikana, eikä ruumiita ole koskaan löydetty.

Ja sitten kun siirtyy normaalimpaan eläimistöön, niin täällä on saanut nähdä jos jonninmoista. LAMPAITA! <3 isoja ja pieniä. Ja näin tänään niitä kuuluisia Highland Cows. Kamera ei tosin kerenny mukaan, ku liikkuvassa kulkuneuvossa oltiin. Ja oon nähny peuran, jäniksiä, aaseja, laaman (!) ja lintu puolelta ainakin haikaroita ja fasaaneja.

Loch (jokin niistä monesta, joita ohitettiin)...Oisko ollu Loch Long?

Mukava pudotus suoraan linnalta. Parempi varoo askeltaan

huomioikaa tuo tyyppi tuolla oikealla kiipeilemässä. Ei sillä mitään
apuvälineitä ollu. Ja kauheeta vauhtia vaan kiipeili

Jälleen ylämäkeä. Mukavaa, ku kaikki linnat on jossain
hankalissa paikoissa

Skotlannin maisemaa linkan ikkunasta.

Portpatrick

Tällä miehellä oli aivan loistavan värine asu.
Mieki haluun vihreen kiltin!

Huh! Siinä on nyt vähän jotain höpinää luettavaksi. Jos vaikka nyt voisin saada palautua rauhassa seuraavat pari päivää.

Tarut

Tää on nyt vielä jatkoa noihin kahteen edelliseen. Kun en vaan ole jostain syystä saanut nukuttua tarpeeksi, jotta voisin kerralla keskittyä kaikkien mielessä pyörivien ajatusten kokoamiseen.

Skotlanti on täynnä taruja ja myyttejä, ja viime viikonlopun reissulla kuulin muutamia tarinoita. Tulevana viikonloppuna toivon kuulevani vielä lisää mielenkiintoisia tarinoita. Jotta saisitte edes jonkinlaisen kuvan tarustoista, kerron tässä muutaman kuulemistani tarinoista.

Keiju, joka inhosi irlantilaisia. Tämän tarinan tausta pohjautuu aikaan, jolloin ihmiset pakenivat Irlannista ja koettivat vältellä sotilaita. Keijun sanotaan ilmestyneen sotilaiden eteen ihmishahmossa tanssien ja laulaen kielellä, jota irlantilaiset eivät ymmärtäneet. Laulussa keiju kertoi sotilaille, missä irlantilaiset piilottelivat ja kuinka monta heitä oli. Samalla keiju käski vangitsemaan ja tappamaan heidät. Kuinka reilu keiju.

Pieni merenneito skottilaisittain. Niin, siis kyseessä ei ole Disney satu. Yleensä merenneitoja kuvataan julmiksi seireeneiksi,jotka houkuttelivat laivoja karikoille ja hukuttivat merimiehet. Tämä oli kuitenkin tarina kiltistä merenneidosta, joka rakastui seiloriin (ylläri). Seuraavaksi tarina hyvin karuna tiivistelmänä. En jaksa enää kirjoittaa pitkästi:

 Merenneito katselee merimiestä kaukaa. Merimies joutuu merihätään. Merenneito pelastaa miehen ja pariskunta viettää lempeitä hetkiä (?). Merenneito saa lapsen miehen kanssa (!). Merenneito ei kuitenkaan kerro asiasta miehelle, koska tällä on vaimo ja kaksi lasta. Merenneito ja mies tapailevat edelleen. Miehen pitää lähteä pitkälle purjehdukselle. Merenneito koettaa estää, mutta ei voi asialle mitään. Paluumatkalla miehen laiva haaksirikkoutuu, taas. Mies huutaa merenneitoa apuun. Merenneito tulee etsimään miestä, mutta ei löydä tätä. Lopulta merenneito näkee miehen ruumiin rannalla. Hän rientää kuolleen miehen luokse ja alkaa itkeä. Yksi kyynel putoaa miehen kasvoille ja hän herää henkiin. MUTTA; mies on menettänyt osan sielustaan. Hän ei ole kykenevä elämään enää maalla. Miehellä on siis kaksi vaihtoehtoa: joka muuttaa asumaan mereen tai mennä katsomaan vaimoa ja lapsia, ja kuolla sen tehtyään. Mies päätyy asumaan mereen, ja sieltä hän tarkkaili perhettään, joka siirtyi ajallaan elämässä eteenpäin.

Aika julmaa. Näissä tarinoissa on lähes poikkeuksetta joku käänne, joka muuttaa tarinan hiukan hirveäksi. Ja nyt minuu kiinnostais hirveesti lukee lisää taruja. Ehkä pitää koettaa ehtii jostain kirja ja ostaa sellane. Täällä pitäisi olla paljon tarinoita jättiläisistä ja muista. Kansantarinat ovat niin mielenkiintoisia. Ei niistä kyl vissiin opinnäytetyötä saa, mutta harrastuksensa kullakin.

Sitten siirrytään hiukan toisenlaiseen taruun. Pixarilta on tulossa tässä uusi elokuva nimeltään BRAVE. Elokuva sijoittuu SKOTLANTIIN! Ajattelin, että vähän olisi huippua katsoa kyseinen leffa englanniksi (skottiaksentilla <3) ns. "tapahtumapaikalla". Valitettavasti leffa ilmestyy teattereihin vasta kesäkuun loppupuolella, joten toiveeni ei aivan voi toteutua. Se ei kuitenkaan estä linkittämästä traileria tähän ja kehottamasta ihmisiä katsomaan se ja kuuntelemaan aksenttia. huoohhhh <3 <3

I like very much :D    

Ja kaikista parastahan tässä on, että päähenkilöllä on punaiset hiukset ja elokuvassa ammutaan jousella. <3 Jousiammunta <3 <3 Se se vasta on hieno laji

Tarkennusta

*katsoo ärtyneenä lukemaansa eilistä blogitekstiä*

Miksi, oi miksi menin kirjoittamaan tohon, että kirjoittaisin huomenna, siis tänään, vähän lisää?! No, en tietysti tienny, minkälainen tästä päivästä tulisi.

Eilen nukkumaan mennessä ehdin jo toivoa, että saisin nukuttua kunnolla. JA MITÄ VIELÄ! Muutamaan kertaan tuli herättyä,ja kellon soidessa harkitsin vakvasti sängyn pohjalle jäämistä. Kunnon opiskelija minussa kuitenkin voitti ja raahauduin opintojen ääreen. Pari tuntia englantia, joka paikoitellen meni ohi. Ja sitten toive, että pääsee nukkumaan päikkärit, KUNNES muistaa luvanneensa auttaa kaveria hädässä. Siispä keskustaan, kirjastolle, ja liian pitkän kaavan kautta kotiin. Lupasin olla skypessä, mutta en ollut. Anteeksi.

Mutta, jos LYHYESTI kertoisin vielä reissuista. Ne järjesti Student Tours Scotland ja oppaana toimi aivan huipputyyppi. Jutut olivat niin mahtavia, ettei niille voinut muuta kuin nauraa katketakseen. Ja hämmentävää siinä on, että hän muistaa kaikkien ihmisten nimet O_o hatunnoston paikka, kun porukka vaihtuu tyyliin joka reissulla.

Reissuilla tuli kuultua niin skottilaisia myyttejä kuin faktoja vierailtavista paikoista. Mm. tarina ilkeästä joutsenesta. Tämä joutsen (ja puoliso) päättivät rakentaa pesän erään linnan sisäänkäynnin läheisyyteen. Ja myö käytiin siinä linnassa. Ennen sinne menoa Gary (oppaamme) varoitti, että elkää missään nimessä menkö liian lähelle tai se hyökkää päälle. Näin oli kuulema eräällä reissulla käynyt espanjalaisella vaihtarille, joka oli vahingossa päätynyt liian lähelle pesää. Joutsen oli kuulema jahdannut raukkaa ympäri linnaa.

Näillä reissuilla on vain kolme sääntöä:

1) pitäkää hauskaa

2) noudattakaa annettuja aikatauluja

ja 3) tärkein sääntö: ELKÄÄ VAIN KUOLKO!

että näin. Reissut ovat siis aivan huippuja :D

Vauhti viikonloppu

Tässä viikonlopussa on ollu kyllä menoa ja meininkiä. Ensinnäkin, lauantaina reissu eteläiseen Skotlantiin ja siellä Dumfries ja Moffat. Tänään taas Isle of Bute länsirannikolla. Ja tätä tekstiä kirjoittaa nyt hyvin, hyvin  väsyny ihminen. Päätin sen kuitenkin tehdä nyt, ennen kuin täysin unohdan kaiken ja väsymys saa liian suuren osan miun vähäisestäkin ajatuksenjuoksusta (uni tulee NIIN tarpeeseen!!!!!!)

No, lauantai. Lähtö klo 9. Eli ensin junalla keskustaan ja sieltä kohtaamispaikalle. Sieltä linja-autoon ja ehkä 1 1/2 -2 h matka Dumfriesiin. ja siellä ekana tutustumaan linnaan (raunioihin). Skotlannissa on kuulema n. 90 linnaa/rauniota ja tällä hetkellä oon nähny niistä 5. Matkaa on vielä. Siinä tuli nähtyä aivan ihana hiekkainen joenranta. Ongelma, siellä varoitettiin juoksuhiekasta. Eipä ollut sitten mahdollista ees päästä sinne. Ja kierreltiin sitten muutenkin kaupunkia. 

Ja takaisin tullessa käytiin Moffatissa, jossa käveltiin hiukan lisää ja katseltiin paikkoja. Sieltä mukaan tarttuikin paikallista toffeeta. Ei ihan sellaista, mitä voisi ensimmäisenä olettaa. Ja maistoin aivan mahtavaaa pikkuputiikin valmistamaa vaniljajäätelöä. Nam! :P Kun lopulta päästiin Glasgow'hun joskus klo 19-20 välillä, ei ollut mitään energiaa jäljellä juhlia St. Patrickin päivää. Etenkään, kun piti seuraavana aamuna herätä jo ennen seitsemää....ai ku ihanaa -.-

Sunnuntaina jo keskustaan pääseminen oli haaste (=tasan yksi mahdollisuus, jonka jälkeen olisin niin myöhässä). Tätä panikoidessa heräilinkin edellisenä yönä muutaman tunnin välein. Että se siitä palauttavasta unesta. Matkaan kuitenkin päästiin. Ja oli hieno päästä kokemaan lautta. Se oli hauskaa. Saari, jolle mentiin oli pieni, mutta kaunis ja talot oli tosi nättejä. Ja sielläkin käveltiin. YLÄMÄKEEN. ja serpenttiinitietä. Pohkeet huusivat kyllä armoa muutamaankin kertaan. Ihan ehjänä takaisin kuitenkin päästiin. Sitten iski "ongelma": lauttaa piti odottaa TUNTI! olo oli kuin kiukkuisella lapsella, joka valittaa kaikesta. Aina nälästä väsymykseen asti. Koskaan ennen ei ole kotiin pääseminen (huomaako miun kotiutuneen?) tuntunut yhtä hyvältä kuin tänään.

linna, jonka nimeä en osaa lausua tai kirjoittaa...

Dumfries

Moffat

Itse tehtyä mansikka/marsipaani jäätelöä, sekä
IRN BRN jäätelöä

Tuo tie käveltiin...ja se on PAAAAALLLLJON
jyrkempi ku miltä näyttää

puolimatkassa

Siinä jotain tästä viikonlopusta. Kirjoittelen maanantaina jotain lisää, kunhan saan nukuttua (toivottavasti) hyvät unet. Palaillaan sitten!

Tietokoneet, tulostimet ja mie



Taalla taas, yliopiston tietokoneella kirjoittamassa (buahahaha!). Etta hauskoja hetkia luvassa, totta kai. Syyni taalla yliopistolla oleiluun on, etta minun pitaisi kayttaa tuota tulostinta, mutta enhan mie mitaan niiden paalle ymmarra. Varasin tassa itselleni pari reissua ympari Skotlantia (maaranpaina Dumfies, Portpatrick seka Oban ja Argyll). Kyseiset reissut ovat vaihtareille suunnattuja, ja ensimmainen niista olisi huomenna (Dumfies ja etelainen Skotlanti). Lipukkeissa lukee, etta ne pitaisi tulostaa. No, se on operaatio sinallaan. Tahan mennessa olen kyseisen laitteen onnistunut valttamaan (kiitos siita, ettei tehtavia oikeastaan ole) ja nyt pitaisi sitten tutustua.



(kuva lainattu netista) esimerkki Desigualin tarjonnasta.
IHANA <3



Ensinnakin piti kayda ostamassa kortti,jonka avulla tulostaminen on edes jollain tasolla mahdollinen. Ja sit pitais vaan yhdistaa ohjeet ja kaytanto. Kokeilin sita kertaalleen (ymmartamatta mitaan), mutta luovutin ja koetin pyoria edestakaisin tassa isossa kirjastossa. Olen palannut samaan kerrokseen, ja ollakseni nayttamatta taysin tyhmalta, paatin tulla kirjoittamaan blogia. Toimii se nainkin.

Totta kai asiaa voi kysya joltakin, mutta haluan ensin koettaa selvittaa asian itse (melkoinen jastipaa). En mie mitaan muuten opi.



Mutta jos hetkeksi siirtyisi pois tuosta tulostamisesta...eilen loysin unelmieni vaatekaupan. <3 JEE! Huono uutinen: miun varoilla ei siella shoppailla. Halvinkin vaatekappale maksoi yli 50 £! Kyyneleet meinasivat taysin kohota silmiin. Kauniita vareja ja kuoseja <3 <3 Kaupan nimi on "Desigual". Mutta, palatakseni "ostosreissuun"...oon huomannu, etta aika monissa liikkeissa, jossa on esilla seka euro- etta puntahinnat, niin puntahinnalla saa tuotteen halvemmalla. Taalla oli toisin. Eraskin (ihana!) takki maksoi n. 270 € ja vastaavaksi puntahinnaksi oli merkitty 260 (=310 €). Suolainen, suolainen hinta. :( tasta tappiosta on hankala paasta yli.



Ja nyt tormasin vaihtarikaveriini, joka sai miut paastain pyoralle: miun ei tartte tulostaa mitaan? Maksaminen toista kautta? JAAAA! Nyt selvis...jotain valoa pimeaan, niin sanotusti.Huomenna olisi tarkoitus nahda rauniolinna ja kauniita pikku kaupunkeja....kunhan saan matkan maksettua, niin kaikki hyvin. Ja se tietaa huomisesta PIIIIITTKKKAAAAA paivaaa....



Meri

Vietin tässä pitkän viikonlopun (sen kokonaista 5 päivää), ja huomenna olisi tarkoitus "palata arkeen". Mitäpä tässä tulikaan tehtyä? Nautittua olosta ainakin. En valita. Ja käväisin kääntymässä Ayrissa. Vaikka sainkin jälkikäteen kuulla, että parempiakin paikkoja olisi voinut meren katselulle löytää. No, asia voi olla noin, mutta en nyt kuitenkaan kutsuisi reissuani turhaksi. Näin meren, ja se oli kaunis <3 Tosin tuuli niin kovaa, että korviin alkoi koskea ja sain aikamoisen päänsäryn jälkikäteen, mutta mitä tuollaisista pikkujutuista. Ne ovat vain hidasteita.

Joka tapauksessa, Ayr oli melko kaunis rannikko"kaupunki" (eräs skotlantilainen, johon tutustuin myöhemmin sanoi, ettei sitä voi kutsua oikein kaupungiksi, koska siellä on vain 40 000 (?) asukasta. Eipä tietenkään :D). Tuli mieleen Skerries Irlannissa. Se se oli vasta reissu, vaikka pieni paikka olikin :D

Kävin myös tutustumassa kasvisravintolaan 78, joka oli mukava ja viihtyisä paikka. Ruoka oli hyvää ja seura myös. Tapasin erään tytön Suomesta. Olisi ollut hieno jutella suomeksi, mutta voluumitaso ja istumapaikat pöydässä hiukan hankaloittivat asiaa. Tapasin mielenkiintoisia ihmisiä, ja sain sellaisen kuvan, että miun vissiin pitäis ruveta kasvissyöjäks. Ihmiset, joihin oon paremmin tutustunut tuntuvat poikkeuksetta olevan kasvissyöjiä. Siinä iskee hiukan paha mieli, kun miettis ees syövänsä lihaa. En valita. Täällä on tarjolla niin paljon pikaruokaa ja muuta, ettei tekisi oikein mielikään syödä mitään muuta kuin salaattia tai vastaavaa.
Eilispäivänä katselin ulos ikkunasta ja tulin siihen tulokseen, että "siellä varmasti tulee vielä satamaan, laitanpa kumpparit jalkaan". No, sanomattakin lienee selvä, ettei siellä todellakaan satanut, ja kumpparit osoittautuivat himputin huonoiksi kävelykengiksi. Vielki tuntuu jaloissa. Oltaisiin saksalaistytön kanssa menty tiedenäyttelyyn, mutta hinta sai kääntymään ovella meidän molempien suureksi harmiksi. Siellä olis ollu kaikkee kivaa juttuja tutkittavaksi. Jossain vaiheessa saattaa uteliaisuus voittaa. Sitä odotellessa. Menimme sitten käymään katukoulumuseossa, minkä jälkeen kävin testaamassa metron. Olin hiukan pettynyt siihen, mutta mukava olla kokeillu nyt sitäkin. 
Sen lisäksi, että kumpparit aiheuttivat hiostusta, aiheutti lonkka harmaita hiuksia. Onneksi otin särkylääkkeet mukaan. Eikä niitä ole tarvinnut paljoakaan käyttää. Ja toivottavasti ei tarvitsekaan.

Joskus aikoja sitten totesin, että täällä näkee poliiseja melko paljon. Edelleenkin pitää paikkaansa. Tähän mennessä olen törmännyt katupoliiseihin, autopartioon, moottoripyöräpoliisiin, ratsupoliisiin, koirapartioon ja polkupyöräpoliisiin. Jos kulkee kaupungilla törmää melko varmasti ainakin kahteen partioon. Olo tuntuu huomattavasti turvallisemmalta.

kuva lainattu netistä

Ja sitten asia, joka on vaivannut minua jonkin aikaa: missä ovat puutarhatontut? Vai onko se enemmän Englannin juttu? En ole nähnyt kauheasti puutarhatonttuja, ja siitä oon pettynyt. Sen jälkeen kun näin Gnomeon ja Julian, oon entistä vahvemmin yhdistänyt puutarhatontut ja Iso-Britannian. Ehkä pitää vaan lähtee käymään siellä Englannin puolella, ni jos niitä sieltä löytyis.

Madainn mhath

Otsikko on gaelia, ja se tarkoittaa hyvää huomenta. Ainakin toistaiseksi täällä ollaan vielä aamunpuolella. Siitä en tosin osaa sanoa, onko se niin hyvä. Ja tätä ei nyt pidä ymmärtää aivan väärin. Miun pitkän pitkä kouluviikko loppu eilen tiistaina, ja edessä olisi siis viiden päivän viikonloppu. Huokaus. :D Siitä vaan, että vielä puoli tuntia sitten ulkona paistoi aurinko (ja täällä on paistanu nyt vissiin neljänä päivänä melkein putkeen), mutta nyt taivas on harmaiden pilvien peitossa, ja ulkona sataa RAKEITA. Eipä oo pitkään aikaan tullu niihin törmättyä. Ja jos ei tuu rakeita, ni sit tulee vettä. Ja aika paljon. Taitaa olla ensimmäinen kerta, ku siellä noin kovaa sataa. Muina päivinä se on ollut vain sellaista ohutta sumua. Toivottavasti tuo sade hiukan laantuu, ennen kuin pistän asiaksi lähteä ruokakauppaan. Matka ei ole pitkä, mutta suht kuivana haluaisin pysyä. 

Muuten täällä on mennyt melko hyvin. Viikonlopun vietin kävelemällä erään saksalaistytön kanssa ympäri Glasgow'ta (mentiin upealle näköalapaikalle), tajusin että täällä on rakennettu kanaali keskustan tietämille, ja on tullut huomattua, mikä ero on, jos suomalainen ja/tai saksalainen koettaa selittää kanadalaiselle, mikä on "ginger bread". Meillä = pipari, täällä = jotain muuta. Sellainen pehmeä kakku. Ihan hyvänmakuinen se oli, mutta totesimme ne kahdeksi eri asiaksi.

Nyt tosissaan olisi pitkä aika vapaata. Tän päivän koetan saada eräitä tehtäviä tehdyksi, ja jos koettaisi muina päivinä kehitellä jotakin järkevää. Kuten käydä tutustumassa johonkin lähialueeseen. Paikalliset ovat sanoneet, että Loch Lomond olisi hieno paikka vierailla. Siellä on kuulema vaellusreittejä, jotka eivät ehkä ihan ole sitä, mitä tuo minun jalkani arvostaisi. Järvelle olisi kuitenkin kiva mennä jossain vaiheessa.

Ja sitten vaan päätöntä höpinää, kuten sellaista, että on mukava huomata pitkien aikojen jälkeen, ettei englannin ja/tai suomen puhuminen ota oikein onnistuakseen tiettyinä päivinä. Alkuviikko meni niin. Maanantaina ei pystynyt tuottamaan järkeviä lauseita enkuks ja eilen suomi takkusi enemmän kuin normaalisti. Tänään jos vaikka onnistuisi.

Ja kuin tilauksesta ulkona taivas alkaa seljetä, ja näen auringon ja sinisen taivaan. JES! :) Kevät, kevät, kevät...

Stirling

Tänään päätin sitten kämppiksen ehdotuksesta (lue; pitkäaikainen muistutus ja huomauttelu) suunnata Stirlingiin, Sir William Wallacen kotiseudulle. Sinne pääsi junalla helposti n. 45 minuutissa ja matka oli suhteellisen halpa 7,8 £ edestakainen matka. Ei todellakaan paha.

Ennen kaupunkiin menemistä miulla ei ollut mitään aavistusta, mihin olin menossa. Paikan päällä totesin tulleeni vanhaan kaupunkiin, joka muistutti siis hiukan Edinburghia.

Lähdin siinä sitten kävelemään vaan summan mutikassa jonnekin suuntaan ja olen iloinen, että miulla on hyvä suuntavaisto. Missään vaiheessa en ollut eksyksissä. Kävelin siellä maisemareittejä ristiinrastiin ja mäkiä ylös ja alas. Valokuviakin edistyin jonkin verran ottamaan, mutta ennin innostus on täällä ollessa karissut. Etenkin, kun valokuvat eivät pysty ikuistamaan maisemaa niin kuin sen oikeasti näkee paikan päällä. Ne mäet <3 Se oli niin hienon näköistä.Takas tullessa lueskelin ostamaani kirjaa.

Mistä muistuikin mieleeni: unohtakaa sellaiset kuin vamppyyrit, ihmissudet ja velhot. Uusi aalto on nimeltään PEIKOT (trolls)! Mutta eivät suikaan sellaiset pelottavat ilmestykset kuin suomalaisissa saduissa, vaan aivan ihmisten näköiset olennot, jotka pitävät vaihdokas (changeling) perinnettä elossa. Että siinä vaiheessa, kun kirja nimeltään "Switched" suomennetaan, olen askeleen edellä nuorisotrendin ymmärtämisessä :P pahaksi onneksi oon jääny siihen koukkuun. Kai se on pakko koettaa ettii ne kaks osaa jostain....