Shoppailua, liikennetta ja ihmisia

Kävin kääntymässä modernin taiteen museossa...
ehkä hiukan LIIANKIN modernia miulle

Ensinnakin voitaneen nyt mainostaa, etta istuskelen yliopiston kirjastossa tietokoneella. Nappaimisto on mita on, joten se ei tietenkaan tunne sellaisia kirjaimia kuin suomen kielen viimeiset aakkoset. Joten koettakaa vain saada selvaa. Ja kaikki miun valokuvat ovat lapparilla, joten ehka latailen tahan sitten jotain piristysta, kunhan jossain vaiheessa paasen takaisin asunnolle. Muuten taa on vaan tylsaa tekstia (jota ei ees pysty aivan suoraan aina lukemaan).

Tällaista porukkaa sitä kävelykadulta voi lauantaina löytää...

Oon ny tullu sellaseen lopputulokseen, etta ihmiset ajaa taalla ihan miten sattuu. Erityisen pelottavia ovat bussikuskit. Tana aamuna sen taas huomas. Menin double-deckerin ylakertaan ja katselin valilla kauhuissani, kun bussi sujahti menemaan harvinaisen ahtaan nakoisista paikoista. Ei ees ollu lahella osuu, mutta ylakerrasta kaikki naytti paljon pahemmalta kuin kuskin paikalta. Ja sitten on taksikuskit. Mukavia silloin, kun itse istut kyydissa (ainakin siulle), mutta liikenteessa torvi soi ja kansainvaliset kasimerkit viuhuvat. Ja jalankulkijat pomppivat autojen valista kuka milloinkin, ja pyorailijat tekevat omaa sukkulointiaan kaiken keskella. Ja tietenkin on huomioitava se, etta liikenne on vasemmanpuoleista. Pienena opittu maaritelma "vasen-oikea-vasen" (tarkastus autojen varalta) ei ihan toimi. Mutta on se taalla tullut kylla jo opittua katsomaan ensin oikealle...

Mita shoppailuun tulee, niin kylla, tama on hieno shoppailukaupunki. Kauppoja loytyy vaikka milla mitalla. Itsellani oli kuitenkin yksi ongelma: kaikki vaatteet ovat ihan vaaran varisia. En voi edes kuvitella itselleni vaaleita pastellisavyja tai vastavuoroisesti kirkkaan pinkkia tai sahkonsinista. Lucky me! :( Nii, ja jos haluaa kesalla/kevaalla olla trendikas, niin repikaa jokin toppi niin, etta voitte sitoa sen edesta solmulle. Sellaisia taalla loytyy aika paljon. Koetin tossa viikonloppuna etsia itselleni kenkia, mutta kaikki kengat, joihin ihastuin olivat yli 10 cm korkkareita. En mie voi niilla kavella. Ois ollu ees kiilakorko...kenkien etsinta loppui siis alkuunsa. Ehka ensi kerralla. Mutta siis...se, mihin ihastuin taalla oli LELUKAUPAT!!! Aivan ihania <3 sydameni suli aivan taysin. Kaikkia hienoja leluja, ja aktiivinen ymparisto, jossa tyontekijat esittelevat uusia leluja leikkimalla niilla. Kuinka hienoo se on! Tuli sellainen olo, etta oon ollu lapsi vaaraan aikaan (no, kuka toisaalta kieltaa olemasta henkisesti lapsi nytkaan. Sitten paasin Disnestoreen <3 <3 Kaikki oli niin sopoa ja ja ja...siella oli sellaisia ihania prinsessa nukkeja! <3 Sain kuitenkin raahattua itteni ulos ostamatta mitaan. Lopputulos ostoksilta meinasi paattya pelkkaan ikkunashoppailuun, mutta sitten "onneksi" loysin collarit ja laukun. Nyt paasee kovia kokenut kirppariloyto lepoon. Onhan tassa onneksi viela aikaa...

Lauantai on vissiin ihan yleinenkin ostospaiva taalla. Olin viikollakin pyorinyt keskustassa, mutta se ei vetanyt ollenkaan vertaa sille ihmismassalle silloin. Lisaksi kavelykaduista oli tullut julkisia esityspaikkoja. Loytyi sakkipillinsoittajaa, paikallista bandia, tulitaiteilijaa...oli paikalle ilmestynyt myos tyyppi, joka teki ilmapalloista mm. Mikki Hiiren ja Smurffin :D

Paikalliset on taalla valilla hiukan ihmeellisia. Saa on taalla Skotlannissa yhta arvaamaton kuin kaikki legendat kertovat. Ei taalla nyt kuitenkaan kauhean kylma oo (verrattuna ainakin Suomen -30). Itse kuitenkin pukeudun toppatakkiin ja tuuli meinaa valilla aiheuttaa hampaiden kiristysta. Sitten loytyy niita hurjapaita, jotka liikkuvat tuolla shortseissa ja t-paidassa. Aikamoinen ristiriita t-paita vs. toppatakki. Ja sitten silloin talloin nakyy kiltti vilahtamassa jossakin suunnassa (en todellakaan oo kayny kysymassa, onko kyseessa aito skotti). Tanaan taas nain nuoren naisen, jonka kohdalla (valitettavasti) meinasin purskahtaa nauruun. Ilkeaa, mutta totta. Tytto parka oli ensinnakin ihan oranssi (siis TODELLA oranssi) ja paalle oli pujotettu ainakin numeroa liian pieni paita, joka sai rinnat pursuamaan kaula-aukosta ulos. Naky ei ollut niita kaikkein miellyttavampia. Mutta jos han tuntee olonsa hyvaksi, niin olkoon.

Nii, ja kai tassa viela pitanee mainita, etta taalla ollaan hyvin omistautuneita kiltteihin. Olen nahnyt varmaan kymmenkunta kauppaa, josta voisi sellaisen ostaa. Eika maksaisi edes omaisuutta. Sakkipilli sen sijaan maksaisi oli 300 euroa/puntaa. HARMIN PAIKKA!

Todiste siitä, että täällä SATOI lunta!

DISNEYSTORE!

Oon näköjään osannu pitää muutaman päivän ilman kirjoittelua...ohho! Taputukset itselleni. Tähän muutamaan päivään on ehtinyt tapahtua monenlaisia. Niillä oikeilla oppitunneilla on jopa käyty. Tiistaina Ethical Practise, kurssi, jossa oli hiukan sulattelemista. Siinä oli koottu yhteen ihmisiä kolmesta tai neljästä eri koulutusohjelmasta, eli kaikki eivät läheskään tunteneet kaikkia. Ja kyseessä oli hyvin mielenkiintoinen keskustelukurssi. Ongelma iski sitten siinä vaiheessa, kun koko ryhmä (yhteensä 43 opiskelijaa) alkoi puhua suht'yhtäaikaa. Täytyy nyt kyllä tunnustaa, ettei paksusta skottiaksentista saanu paikoitellen mitään selvää, ja alinomaan putosin kärryiltä, jos koskaan olin niille päässytkään. Ja toinen ihmetyttävä juttu oli kulttuurinen. Käsitelty ongelma olisi Suomessa päättynyt suoraan lastensuojeluilmoitukseen. En osannut katsoa tilannetta aivan heidän näkökulmastaan. Tuntien jälkeen olin jo suuntaamassa kotia kohti tekemään jotain järkevää, mutta hyppäsinkin linkasta eräällä pysäkillä, ja suuntasin Kelvingore Art Gallery & Museum:iin. Siinä oli hieno paikka. Tykkäsin kovasti :) aion vielä mennä ajan kanssa uudestaan, kun nyt kiersin kaiken pariin tuntiin ennen sulkemista...kulttuurin yliannostus.

Keskiviikko taas...no. Ensinnäkin asunnon puhelin soi koko aamun todella häiritsevästi. Enkä oikein voinu vastata, koska eihän minuu kukaan sen kautta tavoittelisi. Siitä sitten keskustaan kiertelemään kauppoja ja etsien mielenkiintoisia paikkoja. Niitä löytyi kyllä. Kävin myös vaihtareiden infossa. Siellä oli taas käynnissä pelottelu, ja kerkesin jo miettiä, olisiko tänne pitänyt olla viisumi...ei onneksi!

Tänään puolestaan oli koulua, aineena Communication and professional intercation. Todella mielenkiintoinen ja toiminnallinen kurssi. Opettajasta tuli hiukan mieleen opettajat Suomessa, ei ollenkaan huono asia. Samalla kurssilla tutustuin myös toiseen nyt aloittaneeseen vaihto-oppilaaseen. Hänen kanssaan kävin kirjastossa, jossa lueskelin kirjaa hyvin keskittyneesti ja totesin, että ensi yönä mie kyllä nukun! Ja kun lähdin kirjastosta, ni huomasin ulkona alkaneen sataa LUNTA!! Oho. Kiva siinä oli sitten kävellä ensin keskusasemalle ja sitten kotiin. Sukat oli ihan lätimärät, enkä oo varma, kuivuuko nuo miun kengät tosta. Kumpparit käyttöön kyllä välittömästi! Tästä säästä ei kyllä ikinä, se on niin muuttuvainen.

Tästä eteenpäin sitten katsotaan, mitä päivät tuovat tullessaan. Ei voi koskaan tietää, mitä tekemistä keksii... :)

Ensimmäinen "koulupäivä"

Miehä kirjoittelen nyt ahkerasti :O hämmentävää...ehkä kohta puoleen tämä into tästä laantuu (tai no, ehkä pitää tässä tapauksessa puhua "arkirytmin löytämisestä". Tällä hetkellä kun kaikki on viel uutta ja ihmeellistä).

Tänään kuitenkin oli siis ensimmäinen päivä yliopistolla. Aamutuimaan juna-asemalle ja suunta keskustaan. Sitten sieltä kävellen pääkampuksen suuntaan, jossa oli ohjelman mukaan tarkoitus pitää Erasmus vaihtareiden info. No, paikka oli vaihdettu, eikä suurin osa sitä tehnyt. Minun onnekseni satuin paikalle, kun opas ilmestyi tarkistamaan eksyneiden lampaiden tilannetta. Luokkatila oli pieni, hiostava ja täynnä. Info oli tosissaan lyhyt. Parhaiten mieleen jäänyt kysymys/toteamus: "Raise your hand if you think you might have classes on Jordanhill Campus?" Yksi käsi nousi. Minun nimittäin. Tuli hiukan yksinäinen olo.

Infon jälkeen kuulin kampusten välillä olevasta ilmaisesta linkkayhteydestä. Siihen tarvittiin opiskelijakortti. Sitä siis jonottamaan ja etsimään aikatauluja. Minun kun piti olla puoleen päivään mennessä Jordanhillillä. No, kortin saatuani kello oli jo pitkälle yli 11. Ja aikatauluista huomasin menettäneeni linkan minuutilla. Ja seuraava lähtisi tunnin päästä. Eikun keskusasemalle ja junaan. Ongelmien kautta huomasin olevani pahan kerran myöhässä. Koetin soittaa Janisille, ei onnistunut. Lopulta, rutkasti myöhässä löysin perille, oikeaan rakennukseen ja oikeiden ihmisten luo. Onneksi he olivat tosi ystävällisiä ja ihania. Hommat saatiin pulkkaan ja kiertelin vähän kampuksella. Huomenna ois ekat tunnit. Kouluahan on siis kolmena päivänä viikossa. Mutta ei siitä sen enempää.

Takaisin kotiin pääseminen oli taas yksi seikkalu:nousin väärään junaan, ja jouduin ihan toiselle puolelle kaupunkia. Keskusasemalta ZoneCard ostamaaan, että voin pomppia linkoissa ja junissa ihan miten haluan. Tosin ketutus hitusen nousi, kun Visa Electron ei käynyt maksuvälineenä ja piti kokeilla niitä valokuva-automaatteja. Muutama edestakaisin palloilu. Siinähän päivä meni tehokkaasti...

ps. peitto ja tyyny eivät ole lainkaan yliarvostettuja täällä <3

pps. purkki makaroni-juustokastike töhnä oli aivan järkyttävää. terve vaan cheddar!

pps. aurinko paisto täällä ihan koko päivän! :)

Pakasteita ja purkkiruokaa

 Tänään sitten vaihdoin asuntoa, eikä se kaduta yhtään. Välimatka keskustaan piteni, mutta...no, ei sillä ole mitään merkitystä. Kunhan pystyy hengittämään. Ja arvostan SUIHKUA. Edellisessä paikassa oli amme (jota katson täälläkin hiukan oudoksuen), mutta suihkua vastasi ämpäri. Ei kiitos, olen kokenut sellaista suihkunkäyttöä ennenkin. Mikäli miulla on mahdollisuus saada suihku, niin haluan sellaisen asunnon.

Aamu alkoi heräämällä klo 8.30. Ja sitten pakkailin laukkuja, ja olin jo lähdössä. Sitten muistin, ettei asunnon ovea saanut a) auki b) lukkoon ilman avainta. Siinä sitten odottelin, että joku asunnon muista asukkaista heräisi, jotta pääsisin lähtemään. Käppäilin keskustaan kaikkien kantamuksieni kanssa, ja sieltä nappasin taksin. Oli tosin hämmentävää, ettei taksikuskillakaan oikein ollut aavistusta, minne tarkalleen ottaen oli menossa. Kuin vahingossa paikka kuitenkin löytyi. Paikallisten ihmisten ystävällisyys on sanoinkuvaamatonta, ja murre kivan kuuloista. Siihen kuitenkin sisältyy yksi MUTTA: jos ei keskity yhtään, menee sanomiset täysin ohi. No, toisaalta olen ollut täällä vasta pari päivää. 

Tavarat asunnolle, ja sitten mars ruokakauppaan Victoria Road:lle. Kävelin vain ensimmäisestä avoimesta ruokakaupan ovesta sisään. Kauppa oli Farmgoods, joka mainosti maaseudun tuotteita (ja niin mitä muka?) Ensimmäinen asia, minkä huomasi, niin kaikki tuotteet olivat joko pakasteita tai purkkiruokia. Pakasteet menisivät muuten, mutta asunnossa ei ole kuin jääkaappi. Katselin purkkimuonia. Sieltä löytyi kaikkea aina purkki hot dogeista pasta-juusto seoksiin.Pyörittelin silmiäni muutamaankin kertaan. Päädyin kuitenkin ostamaan yhden purkin pasta-juusto sekoitusta (ja sain kämppikseltä torut epäterveellisestä ruoasta). Ja sitten PURKKINUUDELEITA! :D en voinut vastustaa, vaikka nuudelit olivatkin pääasiallisin menuni viime kerralla Mikkelissä. Kämppikseni antoi minulle tölkin IRN BRU juomaa, joka siis on paikallinen limonaadi ylpeys. Ei nyt ihan voita hartwallia, ja maku toi mieleeni pitkälti energiajuomat. Kyllä se paremman puutteessa. Ja ostin sitten pullamössöleipää. Syvä huokaus. Ensi kerralla enemmän keskittymistä ostoksiin, kiitos.

Äsken jo säikähdin, kun vahingossa poistuin kirjoitussivulta ennen aikojaan. Onneksi kone oli sen verran viisas, että osasi jopa tallentaa tekstin, jottei nyt ihan alusta tarvinnut aloittaa...nii, ja odotan muuten mielenkiinnolla, mitä pressanvaaleissa siellä tapahtuu! Asiasta kukkaruukkuun.

Käppäilypäivä



Fish and Chips



No niin, tänään päätin  lähteä tutustumaan kaupunkiin. Eilinen päivä meni täysin hömöttäessä neljän seinän sisällä, kun ei yksinkertaisesti jaksanut lähteä mihinkään. Mikä lienee masentuneisuus tai jet lag siinä vaiheessa iskenyt...

Tänään aloitin tosissaan päiväni aikaisin. Heräsin kello 8 paikallista aikaa (eli siis klo 10 Suomen aikaa). Vissiin miun keho on hyvin jäänyt Suomen aikaan, mutta ehkä se ajan kanssa sitten siirtyy oikealle aikavyöhykkeelle. Vaikka heräsin niinkin aikaisin, niin sain itseni liikenteeseen vasta klo 10.30 paikkeilla. Asunnosta poistuminen oli jo oma episodinsa, kun en meinannut saada edes oven lukkoa auki. Ihme viritelmiä! Tappelun jälkeen esteet oli kuitenkin voitettu, ja ovi saatu jopa uudelleen lukkoon.

 Tälle päivälle olin onnistunut saamaan kaksi asuntovierailua, onneksi samalta suunnalta kaupunkia. Lähdin siis tarpomaan oikeaan suuntaan ilman karttaa, vain summittainen suunta ja osoite lappu mukanani. Onneksi ensimmäiseen paikkaan löysi melko helposti, sen kuin seurasi yhtä päätietä poispäin kaupungin keskustasta. Varmaan sitä tuli muutama kilometri käveltyä. Harhailtuani hetken verran löysin lopulta ensimmäiseen paikkaan. Siellä minua tervehti mukava kanadalainen, jonka kanssa koetimme keskustella mm. Suomen politiikasta (elkää ees kysykö, että miksi). Pidin paikasta, ja otin huoneen vastaan. Avaimetkin sain suoraan käteen, mikä on kyllä aikamoinen luottamuksen osoitus. Sanoin muuttavani sinne huomenna sunnuntaina. Pieni mahdollisuus olisi ollut, että menisin jo tänään, mutta kun pääsin takaisin tämän hetkiseen asuntooni, en jaksanut liikkua askeltakaan.

Toisen paikan etsiminen olikin sitten haasteellisempaa. Päätin käydä kohteliaisuudesta sen katsomassa, vaikka olinkin jo saanut avaimen toiseen asuntoon. Tiesin, että voisin oikaista Queen's Parkin kautta. Siinä oli kaunis puisto, ja iso sellainen. Ihmiset kulkivat siellä koiriensa kanssa, ja muutama turhan uskalias orava uhkasi lähennellä, kun avasin laukun ja etsin kameraa kuvatakseni niitä. Raukat toivoivat vissiin saavansa miulta ruokaa. Ei miulla ois tosin ollu mitään antaa.

Puiston toiselle puolelle päästyäni eksyin suunnastani niin totaallisesti, ettei paikallisten ystävällisistä neuvoista ollut apua. Ilmoitin näin ollen siis, että olin eksynyt, enkä todennäköisesti pääsisi asuntoa katsomaan. Mutta ei se haitannut, kun kerran oli jo uusi paikka tiedossa.



Queen's Park



Tällainen HAUTAKIVI sattui iskemään silmiini.
Tavallaan aika pelottavaa :/



Kävelin alueella edestakaisin, kunnes tuli niin nälkä, että päätin ostaa paikallisen Fish and Chips annoksen. Ai kun oli hyvää! <3 Tosin niin iso annos, että siitä jaksoi syödä puolet. Ja kuitenkin kävin ostamassa vielä jäätelön. Mainoksessa puhuttiin Glasgow'n parhaista itsetehdyistä jäätelöistä, joten en voinut vastustaa. Vaikka Skotlannin sää osoitti arvaamattomuutensa, ja paiskasi niskaani sekä kylmää vettä että hyytävää tuulta. "Jelly Bear" jäätelö oli hyvää. Sitten etsimään juna-asemaa, ja suunta keskustaan, koska en enää jaksanut kävellä takaisin asuntoon samaa reittiä kuin aamulla. Tehtiin siis sokkokävelyä koko päivän ajan. Huomenna pieni muutto ja maanantaina yliopistolle palloilemaan, kyllä se tästä. Ja sain jopa joitain valokuvia napsittua.



Ihana liikennemerkki :D



Määränpäässä

Eli sitten lopulta koitti se päivä, eli lähtö! Aamu alkoi klo 3 Suomen aikaa, kun ystävän kanssa Espoossa herättiin. Silmät tokkurassa vaatteet päälle, tavarat kasaan, ite autoon ja suunta kohti Helsinki-Vantaata. Ulkoilma ja vähäinen liikenne piristivät kummasti, ja lentokentällä palloilun jälkeen osasikin sitten tulostaa boarding passit ilman ongelmia. Sitten olikin sanottava ystävälle heihei, ja turvatarkastuksen kautta toiselle puolelle. Mikä sujui ilman ongelmaa, eli en hälyttänyt. JEE! Oikea porttikin löytyi ilman ongelmia. Haasteena oli vain lumipyry, jota katselin hiukan kaihoisasti lentokentän ikkunasta. Lento sujui tokkurassa ja nukahdellen. Amsterdamissa tuli jotain jatkolento kuulutuksia. Puoli unessa tajusin jotakin, mutta siitä huolimatta olin koneesta päästyäni hiukan hukasta. Lopulta tajusin siirtyä portilta C8 portille D56. Käveltävää oli jonkin verran, mutta vaihtoaika riitti hyvin. Ja Amsterdamin aamuruuhkan näkeminen lentokoneen ikkunasta oli jo näky sinällään. Ei ihan pärjää Suomi siinä vertailussa auton valoihin suhteutettuna. Ja hauska yksityiskohta oli, että kiitorata meni moottoritien yli. Se oli jännä se.

Sateisesta Amsterdamista matka jatkui toisella lennolla Glasgow'hun. Ja yhtä tokkurassa edelleen. Paikallista aikaa klo 10 aamulla oltiin perillä. Sitten harhailemaan keskustaan ja KOETTAEN etsiä asuntoa. Kävelin katuja ristiin rastiin, enkä saanu suuntaa mistään. Onneksi paikalliset oli tosi ystävällisiä, ja neuvoivat oikein mielellään. Harhailun ja lopulta taksimatkan jälkeen pääsin asunnolle. Ja tuota...miten sen nyt sanoisi...en taida pystyä olemaan täällä pitkään. Haju on sen sorttinen, ettei oikein ajatus pysy kasassa ja henkeä ahdistaa. Pakko koettaa ehtiä toista paikkaa. Sotkukin oli jotain käsittämätöntä. Mie oon kuitenki siisti ihminen. Toivottavasti jotain löytyy ennen kuin käy ihan ohraisesti.

Nii, ja paikallisen netin ja oman koneen kanssa temppuilu oli viedä hermot aivan täysin. Siitä en jaksa edes kirjoittaa Noora+tietokone+langaton netti= katastrofi.

Huomenna on kuitenkin uusi päivä, ja tiedänpä ainakin, mitä huomisesta eteenpäin teen...Sormet ristiin, että etsintä tuottaa tulosta!

 Päivät sen kuin vähenee...eilispäivänä sanoin hellät näkemiset myöhemmin Mikkelille ja suuntasin vielä kotiseudulle. Matkalaukku painoi tonnin verran, ja rahaa säästäkseni päätin suunnata linja-autoasemalle kävellen. Lopputulos: muutama sata metriä eteenpäin, pysähdys, käden lihasten venytys (ja mahdollinen kädenvaihto) ja sama toistui säännöllisesti koko matkan. Ja koko matkana tunsin ohikulkevien ihmisten tuijotuksen. Ai miten niin muka neonkeltainen matkalaukku olisi jotenkin huomiota herättävän näköinen? Tai se seikka, että tyyppi on maanantai iltapäivänä lähdössä jonnekin, vaikka käytännössä silloin pitäisi arjen alkaa? No, tulipahan aiheutettua hämmennystä.

Väsymys painaa tosi paljon, vaikka vielä ei olla päästy ees matkaan. Olin ajatellut, etten kuulu siihen äksyilevään ihmisjoukkoon. Toisinpa kävi. Huomasin äksyilevänä kuin uhmaikäinen pikkulapsi. Jep, yöunet on täysin yliarvostettuja. Matkalaukku seisoo eteisessä odottavan ja syyttävän näköisenä. Tavaraa puuttuu edelleen, ja tänä iltana se olisi tarkoitus saattaa päätökseen. Huomenna suuntana pääkaupunkiseutu, ja torstai aamuna aikaiseen lento kohti Skotlantia.

Hyvä uutinen tässä on, että miulla periaatteessa on asunto. JEEE! Pitäisi vain maksaa se takuuvuokra osuus. Eli mukavaa tappelua nettipankin kanssa. Ja siitä huolimatta pitää selvittää, että MIHIN mie oon oikein muuttamassa :DD että näillä mennään.

Hmmmmmmmmm...

Erehdyin sitten tulemaan Kasarmin kampukselle (ja ollaan tuttavallisia, eli Kassulle), ja jumetuin istuskelemaan itseopiskelutilaan. Niin kauhea tungos on, että saa valita koneen ihan mistä haluaa. Eli suomeksi, miun lisäks täällä on kahdella koneella ihmisiä. Tulin moikkaamaan ihmisiä, ja varmistelemaan papereita. Kaiken pitäisi olla nyt ainakin suurinpiirtein kunnossa, joten oikeasti, tässähän alkaa asiat järjestyä. Asunto on vielä hakusessa, mutta sain lohdutusta siihen liittyen. Viimeistään paikan päällä asunnon luulisi löytyvän. Lisäksi sain kuulla sivustosta, jolla opiskelijat voivat ilmoitella, jos esim. hakevat kämppistä: http://www.gumtree.com/

Aivan mahtava sivusto, ja valinnan varaa löytyy. Tosin sillä varauksella, että vähän aikaa maassa viihtyvä vaihto-opiskelija kelpaa huonetoveriksi. Toivottavasti saan vastauksia...

Asiasta kukkaruukkuun siirryttäessä totesin, että en mie mitään kummempia rokotuksia tartte, ku tarvittavat ovat vielä voimassa (et minuu pelotellaan taas syyttä suotta). Olin iloinen, ettei miun tartte tehdä tuttavuutta minkään rokotteen takia. Neulat ja mie ei oikein tulla toimeen. Se on sellainen kohtelias ja pakollinen suhde. Minuu on tässä muutenki tökitty neuloilla, että hyvä, jos on yks "huoli" vähemmän.

Tällä koulun koneelle istahtaminen oli hiukan huono idea. Kotona ois vaikka mitä hommaa (pakkaaminen, siivous ja jääkaapin tyhjennys), mutta ne vaan eivät nyt iske. Ja sitten pitäisi käydä hakemassa asunnon toiset avaimet. Mitä enemmän asioita pohtii, sitä enemmän huomaan unohtaneeni jotakin. Vitsit, pakkaaminen voi olla varsinainen show, ja unohtaisin hyvällä tuurilla varmaan pääni, jos se ei olisi hartioissa kiinni. Kuulostaako liioittelulta? Ei todellakaan. Tietyissä asioissa miulla on harvinaisen laho pää, ja se jos mikä on ärsyttävää.

Matkakuume alkaa nousta

Pikku hiljaa tässä alkaa tuntuakin siltä, että jonnekin oon lähdössä. En vain osaa sanoa, mistä se johtuu. Tänään kävin hoitamassa vakuutus- ja muita asioita, ennen kuin suuntasin Mikkeliin, pitkästä aikaa. Voin sanoa, että tätä kaupunkia (ja siellä olevia ihmisiä) tulee varmasti ikävä. Olen niin hyvin kotiutunut tänne. Mutta tiedänpä sitten, että täällä on oma ihana asunto odottamassa, kunhan palaan Suomeen. 

...

Mietin tuossa äsken, että miksi se matkakuume alkaa nytten nousta. Syynä voi olla se, että tajuan, etten oikeasti näe tuttuja ihmisiä moneen kuukauteen. Toisaalta vaikuttamassa voi olla se, että olen saanut kertoa lähteväni reissun päälle. Ja sitten ehkä kaikkein maallisimmat asiat ovat, että ostin uuden kameran <3 ja matkalaukun <3. Luulisin neonkeltaisen laukun olevan tarpeeksi omaperäinen, ettei varmasti koeta napata jonkun toisen laukkua. :)) kunhan niitä puntia saa vaihdettua vielä, niin matkasta tulee käsin kosketeltavaa (ja näin ollen siis faktaa)

ps. miulle on jo pari vierasta varannut aikaani, vaikken ole vielä ees päässy Skotlantiin. että näin. Hyvä tietää etukäteen

Suuntana Skotlanti, jonkin ajan päästä

Tässä sitä ollaan. Nyt kirjoitellaan blogia siitä, kuinka suuntaan piakkoin Glasgow'hun vaihtoon. Moni on kysynyt miulta (perheenjäsenet jne.), oonko mie innoissani. Rehellisesti täytyy kuitenkin vastata, ettei tällä hetkellä vielä tunnu siltä. Ehkä syynä on se, että odotan koko ajan sitä yhtä kommenttia, jonka takia en sitten pääsisikään lähtemään. Siksi en uskalla edes ajatella, että olisin johonkin lähdössä, vaikka lentoliput kuinka polttelisivat taskussa. Ehkä sitten lähtöpäivänä Helsinki-Vantaan lentokentällä, tai luulisi nyt viimeistään Amsterdamissa koneen vaihdon yhteydessä, jos nyt ei mitään muuta. Asuntoahan ei vielä ole löytynyt, mutta positiivisella asenteella uskon, että kyllä se siitä. Mikäli ei vielä täällä Suomessa, niin sitten, kunhan Skotlantiin pääsen. En yleensä tapaa murehtia asioita, jotka selviävät kyllä.

Oon mie kuitenki jotain reissun hyväksi tehny. Suunnitelmia on tehty, ja kursseja katsottu. Lentoliputhan löytyivät taskusta. Pakkaaminen aiheuttaa harmaita hiuksia: kuinka paljon tavaraa ottaa mukaan ja mistä asioista on hyötyä? Nelisen kuukautta vieraassa maassa on kuitenkin melko pitkä aika. Siihen lopputulokseen olen kuitenkin tullut, että seuraavia asioita lukuunottamatta kaikki muu on anteeksiannettavaa ja helposti korvattavissa olevaa: passi, lompakko (ja rahat), kännykkä, läppäri ja osoitteet. Ja ehkä se adapteri tulee nyt lisätä tähän. Muut asiat on melko helppo ostaa ja korvata. En tosin siltikään toivo matkatavaroiden katoamista, jos siitä lähdetään. 

Tässä on nyt 10 päivää lähtöön, ja hommaa on enemmän kuin tarpeeksi. Tätä kirjoittaessa tulee mieleen lähinnä pakkaaminen ja vakuutusasiat. Koko ns. "loman" ajan olen vieraillut sukulaisten ja ystävien luona, ja parhaani mukaan koettanut imeä sitä läheisyyden tunnetta itseeni. Jossain vaiheessa saatan kaivata sitä, vaikka kuinka viihtyisin Glasgow'ssa. Ja toinen juttu on sitten se, että jos jättäisin jonkun luona käymättä ennen lähtöä, saisin kuulla siitä.

Minun seikkailuni alkaa lähestyä, ja ajatuksen kokoamista varten olisi kai tehtävä se muistilista. Helpommin sanottu kuin tehty.