Päivät sen kuin vähenee...eilispäivänä sanoin hellät näkemiset myöhemmin Mikkelille ja suuntasin vielä kotiseudulle. Matkalaukku painoi tonnin verran, ja rahaa säästäkseni päätin suunnata linja-autoasemalle kävellen. Lopputulos: muutama sata metriä eteenpäin, pysähdys, käden lihasten venytys (ja mahdollinen kädenvaihto) ja sama toistui säännöllisesti koko matkan. Ja koko matkana tunsin ohikulkevien ihmisten tuijotuksen. Ai miten niin muka neonkeltainen matkalaukku olisi jotenkin huomiota herättävän näköinen? Tai se seikka, että tyyppi on maanantai iltapäivänä lähdössä jonnekin, vaikka käytännössä silloin pitäisi arjen alkaa? No, tulipahan aiheutettua hämmennystä.

Väsymys painaa tosi paljon, vaikka vielä ei olla päästy ees matkaan. Olin ajatellut, etten kuulu siihen äksyilevään ihmisjoukkoon. Toisinpa kävi. Huomasin äksyilevänä kuin uhmaikäinen pikkulapsi. Jep, yöunet on täysin yliarvostettuja. Matkalaukku seisoo eteisessä odottavan ja syyttävän näköisenä. Tavaraa puuttuu edelleen, ja tänä iltana se olisi tarkoitus saattaa päätökseen. Huomenna suuntana pääkaupunkiseutu, ja torstai aamuna aikaiseen lento kohti Skotlantia.

Hyvä uutinen tässä on, että miulla periaatteessa on asunto. JEEE! Pitäisi vain maksaa se takuuvuokra osuus. Eli mukavaa tappelua nettipankin kanssa. Ja siitä huolimatta pitää selvittää, että MIHIN mie oon oikein muuttamassa :DD että näillä mennään.