Erehdyin sitten tulemaan Kasarmin kampukselle (ja ollaan tuttavallisia, eli Kassulle), ja jumetuin istuskelemaan itseopiskelutilaan. Niin kauhea tungos on, että saa valita koneen ihan mistä haluaa. Eli suomeksi, miun lisäks täällä on kahdella koneella ihmisiä. Tulin moikkaamaan ihmisiä, ja varmistelemaan papereita. Kaiken pitäisi olla nyt ainakin suurinpiirtein kunnossa, joten oikeasti, tässähän alkaa asiat järjestyä. Asunto on vielä hakusessa, mutta sain lohdutusta siihen liittyen. Viimeistään paikan päällä asunnon luulisi löytyvän. Lisäksi sain kuulla sivustosta, jolla opiskelijat voivat ilmoitella, jos esim. hakevat kämppistä: http://www.gumtree.com/
Aivan mahtava sivusto, ja valinnan varaa löytyy. Tosin sillä varauksella, että vähän aikaa maassa viihtyvä vaihto-opiskelija kelpaa huonetoveriksi. Toivottavasti saan vastauksia...
Asiasta kukkaruukkuun siirryttäessä totesin, että en mie mitään kummempia rokotuksia tartte, ku tarvittavat ovat vielä voimassa (et minuu pelotellaan taas syyttä suotta). Olin iloinen, ettei miun tartte tehdä tuttavuutta minkään rokotteen takia. Neulat ja mie ei oikein tulla toimeen. Se on sellainen kohtelias ja pakollinen suhde. Minuu on tässä muutenki tökitty neuloilla, että hyvä, jos on yks "huoli" vähemmän.
Tällä koulun koneelle istahtaminen oli hiukan huono idea. Kotona ois vaikka mitä hommaa (pakkaaminen, siivous ja jääkaapin tyhjennys), mutta ne vaan eivät nyt iske. Ja sitten pitäisi käydä hakemassa asunnon toiset avaimet. Mitä enemmän asioita pohtii, sitä enemmän huomaan unohtaneeni jotakin. Vitsit, pakkaaminen voi olla varsinainen show, ja unohtaisin hyvällä tuurilla varmaan pääni, jos se ei olisi hartioissa kiinni. Kuulostaako liioittelulta? Ei todellakaan. Tietyissä asioissa miulla on harvinaisen laho pää, ja se jos mikä on ärsyttävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti